Kauriinpää Kauriinpää

Music

0:00 / 0:00

Track Title

Artist Name

Kauriinpää

Uutuus-single "Good Morning"

Saatavilla mm. iTunesissa, Google Playssä...

Single "Joutsenjärventie"

Saatavilla mm. iTunesissaGoogle Playssä.

Kauriinpään viiden kappaleen debyytti EP.

Kuuntele Kauriinpää-EP Spotifyssa: http://spoti.fi/1SZiy1H
Kauriinpää-EP saatavilla iTunesissa: http://apple.co/1OcR3Kx
Kauriinpää-EP saatavilla Google Playssa: http://bit.ly/1SWiexD

Sanat

On eessäni joutsen. Uljas ja peloton.
Katsoo kun nousen. On nuori ja velaton.
Siivilleen nousee. Palaa vai pakenee?
Kumpaakin näistä minä itse yhä teen.

Sen olkihatun poltin. Muiston viimeisen.
Sain pakan alta kortin. Vielä odottanut en.
Uurteita vuolleet on vuodet ja tää karu maa.
Kortista mua katsoi kasvot sotilaan.

Tämän tummenevan taivaan alla matkaani teen.
Sitä tähdistä kirkkaimmalla jouduttanen.
On silmissä kauneimmalla jo kyyneleet,
kun kulkija taivaan alla näin hyräilee.

Nyt kun lamppu sammui, voisinko olla vaan?
Vanhan miehen sielu, se kiittää ja kumartaa.

Tämän tummenevan taivaan alla matkaani teen.
Sitä tähdistä kirkkaimmalla jouduttanen.
On silmissä kauneimmalla jo kyyneleet,
kun kulkija taivaan alla näin hyräilee.
Minä ja tää maantie mennään etelään.
Eipä mun taakseni enää paljon jää.
Tuntui kuin maailma ois mallillaan
mut niin vain joutui maani muiden hallintaan.

Sinä ja sun vaateet. Mikään ei riitä.
Ahneus ja aatteet. Kylvät ja niität.
Tunnet kuin maailma ois mallillaan
mut tänään pysyy ratsuväki tallillaan.

Kuuletko kun huutoni mun kutsuu koolle tän maan jaetun?
Kuuletko kun huutoni mun vaatii antamaan sen mikä on mun?

Terva ja höyhenet vai köyteen kiikkumaan?
Vieläkään myönnä et. Et suostu tajuumaan.
Tunnet kuin maailma ois mallillaan
mut tänään pysyy ratsuväki tallillaan.

Kuuletko kun huutoni mun kutsuu koolle tän maan jaetun?
Kuuletko kun huutoni mun vaatii antamaan sen mikä on mun?
”Voit koittaa onneasi kadun kulmassa,
soittaa ja laulaa maailmassa julmassa."
Sanoilla näillä, saattoi äiti sillalle
kun sieltä jatkoin, lauloin tätä hiljalleen.

Sukumme miehet lohduttaneet laulullaan
niin kauan kuin on täällä ollut kirkkomaa.
Nyt istun baarissa ja soitan kitaraa.
Ei kukaan kuule, ei käy mukaan laulamaan.

"Vaivaan, murheeseen vaikka peittyis tie."
Kohti mainetta silti tieni vie.
"Soi laulu matkalla täynnä toivoa.”
Voin saada paljon, kaiken mitä haluan.

Mä tiedän että joudun pian palaamaan.
Jo kauan ennen kuin käy maa routimaan.
Hattuni päästä otan, palaan paikalle
ja lisään vielä yhden äänen säveleen.

"Vaivaan, murheeseen vaikka peittyis tie."
Kohti mainetta silti tieni vie.
"Soi laulu matkalla täynnä toivoa.”
Voin saada paljon, kaiken mitä haluan.
En tee mitään.
Ei täällä mitään tehdä voi.
En nää ketään.
Vain näitä samoi naamoi.

Voi Saatana! Kiroan.
Kädet nyrkkiin puristuu.
Huomaamattaan täällä
löysään hirteen kuristuu.

Ja kun sä astut huoneeseen,
veri päästä pakenee.
Saan naamalleni tyhmän virneen.
En enää tyydy katseeseen.
Minä kaadan vuoteeseen.
Sut haastan minä painiin hikiseen.

Sylkee rinkiin.
Huuleen uusi tupakka.
Nojaan autoon.
Siitä peilaan ilmeen vakavan.

Ja kun sä astut huoneeseen,
veri päästä pakenee.
Saan naamalleni tyhmän virneen.
En enää tyydy katseeseen.
Minä kaadan vuoteeseen.
Sut haastan minä painiin hikiseen.

Ja kun sä astut huoneeseen,
heti selväksi sen teet.
Nää suunnitelmat menee pieleen.
Kun sinun katseen viileyteen
lisäät taas sen lauseen:
Sä tyytyä voit omaan ranteeseen.
Minä nään kasvot peilissä.
Ja mä nään paljon eilistä.
Viikon vanha sänki, ei peitä pelkoja.
Ei riitä elämäni kuittaamaan velkoja.

Tähän jään. Maahan polvistun.
Painan pään. Tunteelle alistun.
Sankarista tästä ei tehdä lauluja.
Kauaa elämästä ei kuulla kaikuja.

Kaada minun niskaan kuumaa tervaa.
Siitä vaan syytät, soimaat, herjaat.

Miten saan irti kyyneleen?
Tunteen jaan niin syvään jäätyneen?
Käsi liian helppo on nyrkkiin puristaa.
Viha, katkeruus kun kurkkuu kuristaa.

Kaada minun niskaan kuumaa tervaa.
Siitä vaan syytät, soimaat, herjaat.

Jos nousisin ja lähtisin.
Ei tarvitsis yrittää väkisin.
Jos menisin ja tekisin
mitä tehdä mun piti jo aiemmin.
Jatkaisin matkaani.
En jättäisi jälkeeni sanaakaan.
Myös itsekin pettyisin.
En pilata tätä mä saa.

Sankarista tästä ei tehdä lauluja.
Kauaa elämästä ei kuulla kaikuja.

Kaada minun niskaan kuumaa tervaa.
Siitä vaan syytät, soimaat, herjaat.
Nuolen haavani paahteessa Joutsenjärventien.
Riisun paitani. Pyyhin siihen veren ja hien.

Havahdun. Taakse vilkaisen.
Näen tien. Tyhjän, hiljaisen.

Puiden katveessa, istut portailla katsellen
kuinka horjuen vailla päämäärää harhailen.

Toivotat tervetulleeksi.
Juotat vieraan terveeksi.
Sun kasvosi on niin kauniit.

Vannot rakkautta. Vahvaa, ikuista.
Kuin on puhtaimmillaan.
Yöt niin helteiset. Ihosi helmeilee.
Polttaa kauneudellaan.

Järven takana pilvet roikkuvat raskaana.
Nousee ukkonen. Kuin vaatien vastaamaan.

Mieleni palaa menneeseen.
Suureen, synkkään virheeseen.
Ei tekoni vanhene koskaan.

Vannot rakkautta. Vahvaa, ikuista.
Kuin on puhtaimmillaan.
Yöt niin helteiset. Ihosi helmeilee.
Polttaa kauneudellaan.

Joku tunnisti. Minut joukolla haetaan.
Lyövät rautoihin. Jaksa en enää paeta.

Viimeisen kerran vilkaisen.
Näen taas portailla naisen
jonka kasvot on niin kauniit.

Vannot rakkautta. Vahvaa, ikuista.
Kuin on puhtaimmillaan.
Yöt niin helteiset. Ihosi helmeilee.
Polttaa kauneudellaan.

Good Morning.
Nyt löytänyt oon mulle uuden roolin.
Lauluuni aksentin ja pukukoodin.
Nyt uskon että onnistaa saattaa.

Good evening.
Sä näkisitkö minut uusin silmin?
Kaipaatko kun tää mies "has left the building"?
Mä tunnen että onnistaa saattaa.

Mä poljen likaista maata.
Nyljen sen kirotun muulin jos vaaditaan.
Tänään saatte kuninkaan.

Hyvää yötä.
En tiedä teinkö koskaan hyvää työtä.
En tiedä onko meillä onni myötä.
Nyt voin vain toivoa ja odottaa.

Mä poljen likaista maata.
Nyljen sen kirotun muulin jos vaaditaan.

On hatut, soljet ja saappaat.
Mulla on. Mitä nyt valintaan vaaditaan.

Uuden kuninkaan. Uljaan kuninkaan.